Torstaina 31.7.2008 olin töissä ja mieheni lomalla, kun työaikani loppui vastasin takaisn mieheni lähettämään tekstariin että hän hakea minut. Sitten kun menin parkkipaikalle en nähnyt meidän autoa no soitin sitten miehelleni että missä hän on kun ei sua näy ja hän sanoi ettei hä ole saanut viestiä minulta. No odotin sitten miestäni parkkipaikalla, kun hän tuli ajeltiin yhteen risteykseen jossa meidän piti sitten pysätyä ja antaa vastaantulijoiden mennä, kun me oltaisin käntymässä moottoritielle. Olimme ihan paikallaan kunnes mieheni huomasi peileistä jotain ja mumisi  mulle,  mä olin niin väsynyt että en reagoinut mitä hän sanoi, enkä edes muista mitä hän sanoi. Ja sitten kuulin kamalan rysähdyksen kun pakettiauto ajoi meidän perään, takalasin sirut tuli kaikki päälle kojelaudalle asti ja seuraavan asian muistan kun valitin niskakipua. Mieheni oli soittanut poliisille ja jonkun ajan päästä tuli paloauto ja ambulanssi , myöhemmin tuli lääkintämieskin joka sitten päätti että minut vietäisin keskussairaalaan tutkituttavaksi. Keskussairalassa otettiin kuvia vaikka kuinka paljon, mutta mitään niissä onneksi ei ollut. Minulle laitettiin onnettomuus paikalla kova niskatuki ja sairaalasa vaihdettiin kaikkien tutkimuksen jälkeen pehmeämpi niskatuki jota voin pitää kotona. Sain sairaslomaa kolmeksi päiväksi, no en minä ollut kunnossa ja kävin heti maanantaina lääkärissä jok määräsi viikon sairaslomaa. Keskussairalassa mulle määrättiin kipulääkkeeksi panacodia joka on kolmiolääke sekä burana 600, olen ollut jatkuvasti väynyt noista lääkkeistä.

Niin se mies joka ajoi meidän perään joi anakin 50-60km/tunnissa palomiesten mukaan ja syy miksi tämä mies ei kerinnyt jarrutta oli että aurinko häikäs niin paljon miehen silmiin että hän ei nähnyt meidän autoa ( meidän auto oli väriltään kullan ja toffeen sekoitus ). No auto meni lunastukseen ja perjantaina käytiin pankissa ottmassa lainaa uutta autoa varten, onneksi saatiin laina samana päivänä ja käytiin sitten tekemässä kaupt. Harmittaa vaan sinänsä se entinen auto kun siinä oli kaikki meidän muistot mukana, seurusteluajasta lähtien, mutta ehkä tähän uuteenkin autoon kertyy pikku hiljaa muistoja. Miehelleni ei käynyt onneksi mitenkään, hän kerkesi varutua kun näki peileistä että pakettiauto ei jarruta. Ja onneksi ketään ei ollut meidän edessä.

Tällä hetkellä olo on paljon parempi, pystyn kääntämään päääni molemmille sivuille, mutta jos vien päätäni rintaakohti tai kun vien pääni taaksepäin niin tekee kipeätä. Lääkkeitä en syö niin paljon ja maanantaina pitäisi mennä töihin.

Että sellainen päivä se torstai...Mä näin monta päivää unta ja kuulin unessa sen rysähdyksn joka autosta kuului kun pakettiauto ajoi perään, oli ihan kamala... Minulla on autokammo ollut pienestä pitäen ja nyt tämän ison kolarin jälkeen en ikinä pysty ajamaan autoa, eikä mulla ole edes ajokorttia...